Heräämisiä

Kiitollisuus ja anteeksiantaminen ovat olleet, ja ovat edelleen, pääteemoina elämässäni. Ne ovat minusta tärkeimpiä tavoiteltavia asioita.

Kiitollisuus antaa niin paljon. Miten pitää niin monia asioita itsestäänselvyyksinä ja valittaa typeristä ensimmäisen maailman ongelmista. Haluni lähteä vaihto-opiskelemaan erääseen maahan johtuu juuri siitä, että haluan vaihtelua tähän elintasoon. Rikkoa omien skeemojen rajat ja oppia arvostamaan enemmän elämääni.

Kirjoitan joka ilta ylös viisi asiaa, joista olen kiitollinen sinä päivänä. Kuukausien myötä ei ole mitään vaikeuksia kirjoittaa niitä ja ei tarvitse keksimällä keksiä syitä kiitollisuuteen: voisin kirjoittaa niitä usein sivukaupalla. Mielestäni tuo toimii todella hedelmällisenä itsensä toteuttavana ennustuksena: alkaa kiinnittää huomiota enemmän elämäänsä ja sen pieniin suuriin ihmeellisyyksiin. On vastaanottavaisempi maailmalle. Silloin tuntuu, kuin eläisi koko ajan huippuhetkestä huippuhetkeen. Pitää vain itsensä avoimena ja saa niin paljon hyvää energiaa takaisin.

Esimerkiksi eilen meinasin mennä aivan sekaisin ilosta käydessäni uuden tuttavuuteni luona kylässä ja he halusivat antaa minulle heidän marjojaan pihasta. Olin ihan häkeltynyt siitä ystävällisyydestä ja anteliaisuudesta. Vaikkei se välttämättä heille ollut iso ele, minulle oli. Kotimatkalla satoi rankasti ja kastuin, mutten juuri piitannut kun pystyin ajattelemaan vain kolmea isoa jäätelörasiallista marjoja korissani.

Niin se vain on, että what goes around comes around. Kaikki minkä antaa, saa moninkertaisena takaisin. Se tuntuu niin hyvältä.

Anteeksianto on ollut eron jälkeen hyvinkin pinnalla. Toki sitä voi kieriä itsesäälissä ja vihassa, mutta kaikkein vapauttavinta on antaa anteeksi. Muille ihmisille ja ennen kaikkea itselleen. Minusta se on yksi tärkeimmistä tehtävistä elämästä, että antaa kaiken anteeksi. Se tie vie henkiseen vapauteen. Yksi ystäväni kysyi, mietinkö mitä olisin voinut tehdä suhteessamme toisin. Hetken mietittyäni vastasin kieltävästi. Ajatukseni ovat suuntautuneet vain siihen, mitä teen nyt ja tulevaisuudessa toisin. En usko, että mikään asia menneessä olisi voinut mennä mitenkään muuten kuin se meni. Ihmiset sanovat, että jos voisin palata ajassa taaksepäin tekisin tämän ja tämän toisin. Minusta tuo on vähän nurinkurinen ajattelutapa, koska se olettaa, että teon hetkellä tietää varmasti teon kaikki seuraukset, ja sehän ei ole mahdollista. Niin kutsuttua jälkiviisautta voi käyttää parempaan. Vain elokuvissa on vaihtoehtoisia loppuja, joista voi valita mieleisensä. Elämä toteutetaan improvisaationa.

Tähän väliin voisin antaa vinkkinä Sliding doors -elokuvan, josta olen erityisen viehättynyt. Se käsittelee juuri tuota filosofista ”mitä jos?” kysymystä.

Anteeksianto ja kiitollisuus kulkevat myös käsikädessä. Kun antaa anteeksi ja vapautuu taakoista, voi olla kiitollisempi kaikesta. Minä annan itselleni anteeksi sen, että jäin alistavaan suhteesen, annan anteeksi hänelle siitä mitä hän teki minulle. Kaiken jälkeen voikin sitten vain olla kiitollinen erosta. Tunnen itseni taas hitusen paremmin ja elän enemmän itselleni. Olen tehnyt aika isoja päätöksiä elämästäni ja miettinyt arvojani. Luopunut asioista, joista en ole aiemmin uskaltanut päästää irti. Olen luovempi ja kirjoitan melkein päivittäin (kiitollisuuslistan lisäksi). Olen tuntenut herääväni ihan uudella tavalla elämään ja on tullut hirveä halu kokeilla kaikkea mahdollista, mitä en aiemmin ole saanut aikaan. Olla kimppakyydissä tuntemattomien kanssa, tanssia yksin baarissa, tavata enemmän ja huomioida kokonaisemmin ystäviäni. Päätin viimeinkin perustaa tämän blogini – kolmen vuoden haaveilun jälkeen. Aloitan syksyllä inspiroivia kursseja, lähden takuuvarmasti vaihtoon, hakeudun Protu ohjaajaksi. Harkitsen televisiosta luopumista saadakseni keinutuolin kotiini. Kaikkea niin mahtavaa pyörii mielessäni. Suuntaan itseäni niihin ja tavoitan unelmani. Huomaan synkronismisia asioita selkeämmin kuin ennen.

Ei tarvitse olla rakastunut persoonalliseen ihmiseen liidelläkseen pää pilvissä. Rakkaus on sisimmässä.

“Remembering that I’ll be dead soon is the most important tool I’ve ever encountered to help me make the big choices in life. Because almost everything — all external expectations, all pride, all fear of embarrassment or failure — these things just fall away in the face of death, leaving only what is truly important. Remembering that you are going to die is the best way I know to avoid the trap of thinking you have something to lose. You are already naked. There is no reason not to follow your heart.” – Steve Jobs

Kategoria(t): Aforismit, Arvot, Elokuvat, Fiilistely, Itsensä kehittäminen, Itsetuntemus, Muutos, Onnellisuus, Rakkaus, Tiedostaminen, Unelmat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Heräämisiä

  1. Niinu sanoo:

    Aivan ihana elämäntäyteinen teksti! Tuo kiitollisuuslista on loistava idea, jota täytyy kokeilla. Onko sun lista joka ilta täynnä eri asioita kuin aikaisempina päivinä?

  2. avatar Merituuli sanoo:

    Kiitos kaunis Niinu! 🙂 Mukava jos teksti herätti innostuksen kiitollisuuslistaan! Suosittelen sitä todella, itselle se antaa niin paljon. Kiitollisuuden kohteet vaihtelee päivittäin ja kausittain. Jotkut asiat ovat vaihtuvia, joistakin taas haluaa olla kiitollinen joka päivä. Pyrin kyllä löytämään joka päivästä erityisiä ja ainutlaatuisia kiitollisuuden kohteita, ettei mieli kapeudu kiinnittämään huomiota vain totunnaisiin asioihin tai niihin, joista aiemmin olen ollut kiitollinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

74 − 68 =