Omin luvin onneen

Onnellisuus kuuluu arkisanastoomme, ja käytämme sitä hyvin vaivattomasti. Kun aihetta tarkastelee paremmin, huomaa, että onnellisuudelle ei ehkä löydykään yksiselitteistä ja universaalia määritelmää. Puhummeko sittenkään samasta ilmiöstä arjessa? Entä mitä tarvitaan onneen?

Platonin mukaan onnellisuus on hyvän saavuttamista pysyvästi. Hän määrittelee onnellisuuden rakkauden jatkeeksi: rakkaus on kaipuuta puuttuvaan hyvään. Rakkauden kohdetta ei voi saavuttaa, mutta rakkaus voi johtaa onnellisuuden muotoon. Aristoteleen mukaan onnellisuus, eudaimonia, on hyvän elämän päämäärä. Yksilön pyrkiessä hyviin tekoihin hänestä tulee hyveellinen saavuttaen samalla onnen. Onnellisuus mahdollistuu suotuisissa olosuhteissa ja kun ihminen toteuttaa perimmäistä luontoaan järjen avulla. Epikuroon näkemys sen sijaan poikkeaa edellisistä siinä, että hänen mukaansa onnellisuus on ennen kaikkea nautintoa. Epikurolaisuus katsoo kärsimyksen puutteen olevan suurinta nautintoa, painottaa kohtuullisia aistinautintoja ja yksinkertaista elämää – nämä painotukset poikkeavat nykyhedonismista.

Platonin käsitys onnellisuudesta on varsin staattinen. Jos onnellisuus mielletään tunteeksi, teoria ei voisi pitää paikkaansa, koska emootiot kestävät vain hetken. Vai pitääkö onnellisuuden eteen koko ajan ponnistella, jotta sen tila olisi vakaa?

Ihmiset tavoittelevat monia asioita tullakseen onnellisiksi. Näitä ovat esimerkiksi lottovoitto tai avioliitto. Valitettavasti monissa tutkimuksissa on osoitettu, että viimeistään vuoden kuluttua tavoitteen saavuttamisesta mieliala on palautunut samalle tasolle kuin ennen muutosta. Kenties siis Platon tarkoittaa, että onnellisuus on todella mielentila, eikä sitä voi altistaa välineelliselle tavoittelulle.

Aristoteles ei kuitenkaan oleta, että kaikki voisivat tulla onnellisiksi. Onnellisuuden edellytyksiä ovat juuri suotuisat olosuhteet, mielen laatu ja järjen taitava käyttö. Samankaltaisesti ajattelee Bertrand Russell. Hänen mukaansa onnellisuus vaatii ponnisteluja ja työskentelyä sen eteen. Onnellisuus ei putoa syliimme kuin kypsä omena, vaan meidän on itse kurkotettava puuhun ja poimittava se.

Russellin ideaa pohtiessani luulen, että onnellisuuden tähden on nähtävä maailma uusin silmin. On opittava pois totunnaisuudesta, itsestäänselvyyksistä ja passivoitumisesta. Täytyy ottaa aktiivinen asenne hyvien asioiden huomaamiselle, harjoittaa kiitollisuutta ja iloita elämän tarjoamista mahdollisuuksista. On todellakin helpompaa olla onneton, valittaa ja elää kärsimyksessä.

Martin Seligmanin, positiivisen psykologian pioneerin, mukaan erittäin onnellisilla on tapana muistaa enemmän hyviä tapahtumia kuin todellisuudessa edes tapahtui ja unohtaa suuri osa huonoista tapahtumista. Kyseessä on siis valikoiva ja päämääräsuuntautunut tarkkaavaisuus. Onnellisilla ihmisillä on hallussaan loistava coping-keino: muistella hyviä asioita, kenties liioitella niitä, ja jättää huomiotta elämän ikävät aspektit. Tällainen positiivisuuden suodatin kuulostaisi tehokkaalta välineeltä onnellisuuteen.

Sonja Lyubomirskyn tutkimusten mukaan yksi onnellisen ihmisen ominaispiirre on se, että hän on ensimmäisenä auttamassa kanssaihmisiä, niin tuttuja kuin tuntemattomia. Tämä kenties liittyy siihen, että kun yksilöllä on kaikki hyvin, hän on valmis huomioimaan myös muut ihmiset ympärillään. Ihmisen voimavaroja ja resursseja riittää siten ulkopuolelle kohdistettavaksi. Lisäksi onnelliset osaavat iloita muiden saavutuksista. Vastaavasti tutkimuksissa vähiten onnellisten ryhmä ei osannut iloita toisten onnistumisista, ja he olivat helpottuneita toisten epäonnistuessa. Vaikuttaa siis siltä, että ihmisen oma, sisäinen tila heijastuu muihin ja vaikuttaa tällä tavalla muiden ihmisten kohtaamiseen. Kyseessä on eräänlainen peilivaikutus: jos on itse onnellinen, haluaa auttaa muita ja muidenkin saavuttavan saman tilan, mutta jos on onneton, voi olla vaikeaa samaistua muiden onneen, mikä saattaa tuottaa jopa ahdistusta.

Monien itämaisten filosofioiden mukaan tavoiteltavinta on onnellisuuden sijaan mielenrauha, tyyneys. Tämä pitää sisällään ydinajatuksen, jonka mukaan ihmisen on parasta olla riippumaton ulkoisista olosuhteista ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Eckhart Tollen, erään nykyajan henkisen opettajan, mielestä onnellisuus on riippuvaista olosuhteista, mielenrauha taas ei. Tämän määrittelyn valossa onnellisuus näyttäytyy tunteena, mielenrauha taas sisäisenä asennoitumisena elämää ja maailmaa kohtaan.

Buddhalaisuudessa ajatellaan, että ihmisen elämässä on kärsimystä, joka johtuu itsekkäistä haluista. Ihmiset tavoittelevat monia asioita elämässään ja pettyvät, kärsivät, jos eivät saa haluamaansa. Toisaalta taas vaikka saavuttaisi päämääränsä, se ei välttämättä vastaakaan arvoltaan sitä mitä kuvitteli. Esimerkiksi: ihminen on tyytymätön autoonsa ja haluaa uuden auton, jossa on eri ominaisuuksia kuin nykyisessä. Ankaran työskentelyn tuloksena hän pystyy lopulta hankkimaan itselleen sellaisen. Aluksi auton omistaja tuntee itsensä onnelliseksi saavutettuaan unelmansa, mutta pian huomaa olevansa tyytymätön ja haluavansa vielä paremman auton entistä laadukkaimmilla ominaisuuksilla. Lopputuloksena ympyrä sulkeutuu ja ihminen kärsii taas. Kaikki voisi aina olla paremmin, kaikkea voisi olla niin paljon enemmän. Hedonistinen oravanpyörä on yhtä loputon kuin tekstien tulkinnassa hermeneuttisen kehän spiraali: sille ei ole loppua, ellei itse tee sitä.

Cicero lausahti: ” En käsitä, miksi onnellinen haluaa tulla vielä onnellisemmaksi.” Näen tässä ajatuksessa rinnastusta juuri mielenrauhaan ja siihen, että on tyytyväinen siihen mitä on jo nyt. Juuri nyt, tällä hetkellä, nykyisyydessä. Voi käydä paradoksisesti niin, että jos tavoittelee onnea koko ajan enemmän ja enemmän, tuntee itsensä todennäköisesti entistä tyytymättömämmäksi. Pettymys seuraa, kun mikään ei tuota lopullista ja pitkäkestoista täyttymystä. Opettelemalla tietoisuustaitoja ihminen voi kokea mielenrauhaa ja kiinnittyä nykyhetkeen. Elämä tapahtuu kuitenkin väistämättä nyt eikä tulevaisuudessa tai menneisyydessä.

Yksi merkittävimmistä syistä ihmisten onnettomuuteen taitaa piillä ajatuksessa, että onnellisuuteen tarvittaisiin spesifinen syy. Parisuhde, palkan korotus, isompi asunto, maailmanympärimatka… Kuten jo alussa totesin, näistä asioista voi toki saada hetken hurmoksen, päihtymyksen, joka ikävä kyllä latistuu arkeen ja tulee tavalliseksi. Välineellistäminen lataa myös odotukset ulkopuolelle ja ehdollistaa jos-niin ajatteluun: JOS saavutan kohteen x NIIN olen onnellinen.Todellisuudessa ihminen voi olla onnellinen vain kun ymmärtää sen olevan riippumatonta ulkoisista saavutuksista ja kokee onnellisuuden sisäisenä valintana, ominaisuutena.

Totta kai maailmassa on kauheita asioita. Totta kai olet kärsinyt suunnattomasti, lapsuutesi oli hirveä ja elämässäsi on niin vaikeaa, ettet kerta kaikkiaan voi olla olematta onneton. Mutta eikös olekin niin, että asiat sinänsä eivät tee meitä itsessään onnettomiksi tai onnellisiksi, vaan ajatuksemme, tunteemme ja suhtautumisemme niihin?

Mikäli hangottelet vastaan, mieti esimerkiksi eläimiä: näetkö niiden millään lailla kärsivän, olevan huolissaan, ahdistuneita tai ylipäätään onnettomia mistään? Jotkut lemmikkieläimet saattavat hyvinkin olla, mutta ne elävät poikkeuksellisissa olosuhteissa poikkeuksellisen eläinlajin alaisina, eivätkä luonnossa. Eläimetkin syntyvät, kuolevat ja elävät siinä välissä – tekemättä tästä kaikesta kuitenkaan numeroa. Vain ihminen luo ongelmia ja tuomitsee näin itsensä onnettomaksi.

Melankolissävytteisen narratiivin tuottaminen on sosiaalisesti suotavampaa kuin optimistisen. Iso osa ihmisten välisestä kommunikaatiosta välittyy negatiivisten diskurssien kautta pääosin valittamalla, märehtimällä ja juoruilemalla. Tätä pidetään hyvin normatiivisena, eikä siihen juuri kiinnitetä huomiota saatika havahduta pohtimaan, että tämä saattaa aiheuttaa kärsimystä ja onnettomuutta. Ikävät asiat vievät helpommin tarkkaavaisuutemme hyvien kustannuksella. Jopa kuulumisia kysyttäessä odotetaan vaatimatonta vastausta: ”Ihan hyvää”. Jos taas kuuluu erityisen hyvää, sille on löydettävä kausaliteetti.

Mikä vaikutus tällä kaikella on onnellisuuteen? Erittäin merkittävä. Sanoilla luodaan todellisuutta ja vaikutetaan sekä itseen että muihin ihmisiin. Kenties positiiviset diskurssit esiintyisivät vuorovaikutuksessamme tiheämmin jos huomioisimme niitä taitavammin ympäristössämme. Onnellisuus vaatii ennen kaikkea itsensä ravistelua hereille yhteiskunnan tuudittamasta unesta tai pikemminkin painajaisesta, jossa mikään ei riitä ja kaikki voisi olla paremmin. Onnellisuus voi alkaa nyt. Nyt tai ei koskaan. Älä odota enää lähtölaukauksen ääntä – vaan juokse!

”On vain kaksi tapaa elää elämää.
Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä.
Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.”
– Albert Einstein

Kategoria(t): Aforismit, Arvot, Filosofia, Kärsimys, Kyseenalaistaminen, Maailma, Normit, Onnellisuus, Positiivisuus, Tiedostaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Omin luvin onneen

  1. Helena sanoo:

    Mielenkiintoista tekstiä. Kadehdin aina niitä, jotka osaavat siteerata antiikin filosofeja ja muita suuria nimiä. 🙂 Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan onnellisuus on juuri sitä mielenrauhaa , veden eli tunteiden pysymistä tyynenä kovissakin tuulissa. Tekeekö se ihmisestä tylsän ja konemaisen? Kenties, mutta Dalai Lama ainakin on aina hymyssä suin ja hänellä on paljon annettavaa ja sanottavaa. Ei ole tylsä mies. 🙂 Ehkä suurinta onnea on sitten valaistuminen. Mene ja tiedä.

  2. avatar Merituuli sanoo:

    Kiitokset pohdiskelevasta kommentistasi. 🙂 Maallikkona on todellakin vaikea sanoa mitään valaistumisesta. Dalai Lamaa ja muita seuratessa tahtoisi itsekin tavoitella kyseistä tilaa – tosin luulen, ettei sinne pääse ponnistellen vaan tila aukeaa jos on auetakseen joskus luonnollisesti. Mutta ehkei kuitenkaan tarvitse olla valaistunut ottaakseen silti esimerkkiä Dalai Lamasta. 🙂
    Olen itse viehättynyt metaforaan onnellisuuden tilasta puuna. Ihminen on kuin puu, joka taipuilee, pudottaa lehtensä ja uudistuu.Vaikka elämä viskoisi ja taivuttaisi äärimmilleen, juuret pitävät paikallaan ja auttavat pysymään pystyssä. Kaikki lähtee itsestä, kuten sanotaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

77 + = 79