Paljas

Kun olen yksin

Tarkkaillen ajatuksiani

Huomaan

että loisteputkivalotodellisuus

iskee tietoisuuteen

Mikään ei ole niin todellista

Nyt

 

Kun sekuntiviisari

liikkuu liukuen

eikä pysähdellen

Kun Nessupaketti

on pulleana pöydällä

tulvien ääriensä yli

Ja vielä

olemassaolostaan ylpeä Orashana

Oi, miten uljas se onkaan!

 

Todellisuus huutaa materian läpi

Siihen ei tarvita muuta

Kaikki on jo puettu

Keisarillla on jo vaatteet

Maailma kietoutuu

merkityksen aspekteihin

Epätoivoon

käsittää olevaa

 

Jäljelle jää vain

Loisteputkivalon määrittämä avaruus

Ja jokin

joka tarkkailee

Semioottisia haluja

Semioottisia haluja

……………………………

(Mitä jos kaiken riisuisi?)

Kategoria(t): Hiljaisuus, Kohina, Maailma, Oleminen, Runot, Tiedostaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

80 − = 74