Sivustakatsoja

Kokeilin tänään ruumiistapoistumista. Ohjeistuksenani toimi Richard Wisemanin Yliluonnollinen ilmiö -kirja, jota voinen lämpimästi suositella kaikille uteliaille mielille.

Käperryin sohvan nurkkaan ja rentouduin. Kuvittelin itseni seisomaan eteeni selkä minuun päin. Yritin sulauttaa itseni tähän hahmoon. Katselin ympärilleni. Otin askeleen, toisen. Pysähdyin ikkunan eteen. Kävelin makuuhuoneeseen ja tutkin kaikkea katseellani. Viikkasin kuivuneita pyykkejä ja ripustin jokusen kaappiin. Astelin ulos ja lähdin pienelle pyöräretkelle. Kaartelin valkoisten viivojen välissä ja lämmittelin kesäillan auringossa. Palasin takaisin ja kuljin sohvalle, istuin päälleni ja avasin silmäni.

Tunsin itseni hyvin rentoutuneeksi, mutta melko väsyneeksi. Koin ponnistelleeni kovasti ja kenties jopa katkoneeni verisuonia päässäni. Meditatiivinen olotila – kirkas mieli ja vapaa ajatushälinästä. Kuitenkin onnistumiseni oli minusta vain keskinkertaista. Koin vaikeaksi oikeasti siirtyä pois kehostani toiseen hahmoon: tuntui helpommalta kuvitella itsensä sivustakatsojan perspektiivistä ulkoisesti kuin olla toisessa ”fyysisessä” olomuodossa. Kenties tällaiset harjoitukset ovat minulle haastavia, koska minä en ole suggestioherkkä enkä ole menneisyydessäni ollut hypnotisoitavissa.

Välillä koin eläväni kuin videopelissä. Tiedätkö, kun näkee itsestään vain kädet ja liikkuu eteenpäin, alas katsomalla näkee jalat… Tämä sai minut pohtimaan ankarasti ihmisen minuutta: mitä ihmettä sekin oikein on? Mistä syntyy autenttisen minän kokemus? Kun nyt mietin jälkeenpäin, minusta tuntuu, ettei minulla ollut erityistä tietoisuutta minuudesta. Tai se oli erilainen minuuden kokemus. Minä vain… katselin, kävelin, toimin, viikkasin, pyöräilin, olin.

Onko minuus hauras ja häilyvä piste keskellä paperia? Piste, jonka voi helposti todeta virheeksi, pyyhkäistä pois kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kuka on minä, kuka on kokija, kuka on toimija? Mikä saa minut liikkumaan? Onko sisälläni jokin joka ohjaa toimintaani?

Homunculus ongelma on kiusallinen.

Viime viikolla minulta kysyttiin kuka olen. En osannut vastata, enkä osaa vieläkään. Luulen… ettei se haittaa.

”Niin ei se haittaa
Mm, ei sillä oo väliä”

Tiedätkö sinä kuka olet?

Kategoria(t): Aistillisuus, Fiilistely, Filosofia, Hiljaisuus, Jännän äärellä, Kirjat, Kohina, Kyseenalaistaminen, Oleminen, Psykologia, Tiedostaminen, Todellinen minuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 + 2 =