Nuoruus

”En usko että osaan selittää millaista epätoivoa ympäristöni minussa herätti. Vaikka nyttemmin epäilenkin, että olosuhteet ja luonteeni huomioon ottaen olisin ollut onneton missä hyvänsä, niin Biarritzisssa kuin Caracasissa tai Caprin saarella, silloin olin varma että masennukseni johtui paikasta. Ehkä se osittain johtuikin. Vaikka Milton on tiettyyn pisteeseen asti oikeassa – on henki oma kotinsa, se Hornan luo Taivaaksi ja Taivaan Helvetiksi ja niin edelleen – on silti ilmeistä että Planon perustajat eivät olleet käyttäneet kaupunkinsa mallina paratiisia vaan sitä toista, murheellisempaa kaupunkia. High schoolissa minulle tuli tavaksi vaellella ostoskeskuksissa koulun jälkeen, kierrellä valopihoja ympäröivissä kirkkaasti valaistuissa viileissä puolikerroksissa, kunnes olin niin sekaisin kulutustavaroista ja tuotekoodeista, käytävistä ja rullaportaista, peileistä ja muzakista ja melusta ja valosta, että sulake paloi aivoissani ja kaikki muuttui äkkiä käsittämättömäksi: väriä ilman muotoa, irrallisten molekyylien surinaa. Sitten kuljin kuin zombi pysäköintipaikalle ja ajoin baseballkentälle, missä en edes noussut autosta, istuin vain kädet ohjauspyörällä ja tuijotin ketjuaitaa ja kulottunutta talvista ruohikkoa, kunnes aurnko laski ja tuli liian pimeä nähdä.”

Donna Tartt – Jumalat juhlivat öisin

Kategoria(t): Kirjat, Kohina. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 11 = 14