”Tuttu helvetti on turvallisempi kuin tuntematon taivas”

Pelottaako sinua rakastaa?

Ymmärrän, on minuakin pelottanut. Olen rajoittanut toimintaani, mielihalujani, taipumuksiani ja elämääni kokonaisuudessaan juuri tuon epämiellyttävän tunteen vuoksi. Joskus kuvitteli pääsevänsä helpommalla säästelemällä itseään mielipahalta ja käveli monien, houkuttelevienkin, tilaisuuksien ohi enemmän tai vähemmän hämmentyneenä.

Mutta eipä tuo irrationaalinen logiikka ole toiminut: joka tapauksessa on tullut paha mieli. Ylisuojelulla on pyrkinyt elämään mahdollisimman tasaisesti ja vailla suuria aallonhuippuja, kun pelkäsi painuvansa pinnan alle jos hellittäisi ohjaksista.

Yksi riemukkaimmista kokemuksista on se, kun alkaa käyttäytyä ihan uudella tavalla ja huomaa vain nauttivansa uudesta, käsittämättömästä vapaudestaan.

Minulle nimittäin kävi niin. Kaksi ihmistä sattui samalle aika-avaruusjatkumolle – universumit jyrähtelivät, tähtiä syntyi ja jumalat karkeloivat ja kohottelivat viinilasejaan ihmiselämän kauneuden tähden. Kerrassaan täydellistä, satumaista, unenomaista, pakahduttavaa, pilvihattaraa.

Mutta aikaa yhteiselle kiertoajelulle Venuksen ympäri oli vain hieman yli yksi kuunkierto.

Mitä tein? No, elin täysillä ja nautin matkasta!! Elin nykyhetkessä, lopetin kontrolloimisen, en väistänyt Amorin nuolta ja vain rakastin, rakastin ja rakastin.

Miten minä kykenin siihen? Annoin itselleni luvan tehdä toisin kuin aiemmin. Otin riskin, valitsin elämän enkä puolikkaan, vajavaisen ja tunneköyhän ”ihan kiva” elämän.  Ihan kiva elämän jälkeen voi ylistää itseään näillä sanoilla: ”Voi onneksi olkoon, onpa hienoa että elit säästöliekillä ja eristit itsesi mielen vankilaan, jonka rakensit omasta valinnasta – mikä saavutus ja aplodit päälle, cheers!” Minua ei kiinnosta pitää itselleni tällaisia puheita, joten valitsin toisin.

Opin ihan hurjasti tämän muutoksen myötä ja sain monia oivalluksia. Ensinnäkin sen, ettei rakkaus sinänsä ole persoonakeskeistä. Rakkautta on hirveän monenlaista, eikä sitä voi rajoittaa vain yhteen ihmiseen. Onhan monilla useita kumppaneita elämänsä aikana, eli rakkautta ei tavallaan voi kuluttaa loppuun, se ei ehdy. Vaikuttaisi siltä, että rakkaus on energiaa, joka vain vaihtelee muotojaan ja kohteitaan.

Ymmärsin, että rakastan juuri nyt vain yhtä rakkauden subjektia (vai objektia?). Ennemmin tai myöhemmin jokainen menettää rakastettunsa, toinen voi kuolla tai itse laskeutua tiedostamattomaan. Vaikka siis menettää tuon rakkauden kohteensa, se ei tarkoita, että menettäisi rakkauden itsessään.

Rakkaus on sisäistä. Sen voi kokea vain olemalla avoin, antamalla sen virrata ja kukoistaa. Rakkauden pelko pysäyttää energiat ja eristää ihmisistä.

Palaten tarinaani: totta kai minuun sattui lopussa ja kipeää teki. Kuitenkin aina vaikeina hetkinä oli voimauttavaa ymmärtää, etten kadu yhtään mitään. Kaikki ikävät fiilikset olivat rakkauden arvoisia ja olen vain kiitollinen kaikesta mitä tapahtui. Kiitollinen elämästä ja uskalluksesta elää sitä siten, kuin loppua ei olisi tulossakaan.

”Live and love every day like there’s no tomorrow. And if tomorrow does come, do it all over again.”

Kategoria(t): Aforismit, Arvot, Hyväksyminen, Itsensä kehittäminen, Kärsimys, Kyseenalaistaminen, Maailma, Mieli, Muutos, Onnellisuus, Parisuhde, Rakkaus, Rehellisyys, Tiedostaminen, Todellinen minuus, Tunteet, Valta, Vapautuminen, Voimaantuminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

8 + 1 =