“Don’t feel bad, I’m usually about to die.” ― Rick Riordan

”I’m not afraid of death; I just don’t want to be there when it happens.” -Woody Allen

Mitä, etkö sitten tiedä, että kaiken inhimillisen pahan alku, kaiken pelon ja raadollisuuden alku, ei ole kuolema vaan pikemminkin kuoleman pelko? -Epiktetos

Miksi länsimainen ihminen pelkää kuolemaa? Kulttuuriamme leimaa kaikkialle tunkeva kuolemanpelko, kalman kammo. Katoavan olemus on häivytetty ja pyyhkäisty siistillä, vaivattomalla ja huomaamattomalla ranneliikkeellä ulottumattomiin: kauas pois, universumin tuolle puolen. Mieluiten mahdollisimman etäälle itsestä, koska se mikä on poissa silmistä, on myös poissa mielestä. Out of sight, out of mind.

Mielettömät toivovat itselleen pitkää ikää tulematta siitä kuitenkaan iloisiksi. He pakenevat kuolemaa ja kuitenkin tavoittelevat sitä. He eivät saa elämässään mistään tyydytystä.— Demokritos

”Elämän tragedia on se, mikä kuolee ihmisen sisimmässä hänen eläessään.” Albert Schweitzer

Kuoleman hallitsemattomuus on ilmeisesti ihmiselle vaikea pala purtavaksi – sen tuntemattomuus, lopullisuus, mystisyys, kontrolloimattomuus. Sitä mitä ei näe ympäristössään, ei opi kohtaamaan eikä elämään sen kanssa. Kun kuolema kärrätään sairaalan hohtavanvalkoisille ja steriileille osastoille, tehdään samalla suuri karhunpalvelus koko yhteiskunnalle. Kuolema naamioidaan medikalisaation viittaan ja itse viitta heitetään ruumisauton perälle, mikä katoaa horisonttiin pölypilven saattelemana. Hautajaisjärjestelytkin voi kätevästi tilata internetistä ilman, että tarvitsisi astua jalallaankaan kammottavaan hautaustoimistoon.

”Kuka tietää, ettei se mitä me kutsumme kuolemaksi olekin elämää, ja ettei elämä olekin kuolemaa.” –Epikuros

”Kuolema ei meitä liikuta. Silloin kun me olemme, ei ole kuolemaa, kun kuolema on, ei ole meitä. ”-Epikuros

Kristinuskossa tehdään selvä jako elämän ja kuoleman välillä: elämä on tässä ja nyt, konkreettista ja läsnäolevaa, kun taas kuolema on tuonpuoleisessa, taivaassa tai helvetissä. Kuolema on ulkoistettu ja se odottaa jossain hamassa tulevaisuudessa. Ideaa voi konkreettistaa piirtämällä itsensä aikajanalle, jossa syntymä on X, nykytila Y ja kuolema on Z, jonne lineaarisuus päättyy. Eihän tämä maailman suurin uskonto voi olla vaikuttamatta merkittävästi kulttuuriimme ja sosiaalisiin representaatioihimme. Idän uskonnoissa puolestaan korostetaan enemmän syntymän ja kuoleman yhteenkietoutumista ja sitä, kuinka ne kulkevat käsi kädessä. Elämässä on kuolemaa, eikä se ole jotain joka odottaa viikatteen muodossa tulevaisuudessa. Ihminen syntyy ja kuolee paradoksisesti jatkuvasti uudelleen ja uudelleen – emme astu uudelleen samaan virtaan Herakleitoksen sanoin.

”Koko filosofin elämä on valmistautumista kuolemaan.” -Platon

“Reality means you live until you die…the real truth is nobody wants reality.”
―Chuck Palahniuk

Darren Aronofsky tutkii kuolemaa oivallisesti elokuvassaan The Fountain. Eräässä kohtauksessa Tom toteaa: ”Death is a disease, it’s like any other. And there’s a cure. A cure – and I will find it.” Voiko repliikki kuvatakaan paremmin ongelmaamme kieltää yksi puoli elämästä: sen rajallisuus! Ihmistä riivaa kaikkivoipaisuuden tahto, hallintaharha. Ihminen tahtoisi olla jumala ja syväjäädyttää itsensä, jotta voisi rauhassa leikkiä ikuista leikkiään ja heilutella kuvitellun vapauden valtikkaansa. Kuten Pekka Pekkala toteaa osuvasti blogissaan: ”Kun maallisessa elämässä on saavuttanut kaiken mahdollisen, jumalan kaltaisuus on luonteva seuraava tavoite.”

“Each night, when I go to sleep, I die. And the next morning, when I wake up, I am reborn.”―Mahatma Gandhi

”I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it.” -Mark Twain

Vietnamilaiseen kulttuuriin perustuvassa elokuvassa, The Beautiful Countryssa, eräs henkilöistä toteaa: ”Kuoleminen on yhtä luonnollista kuin elämäkin.” On varmasti ilmiselvää, että asemoituminen ja tulokulma kuolemaan on aivan toinen kuin edellisen elokuvan esimerkissä.

”Ihmisen kuolema on enemmänkin jälkeenjäävien ongelma.” -Thomas Mann

Toiset kulttuurit ovat ymmärtäneet paremmin yllä olevan sitaatin kuin toiset. Suomalaisista kolme neljäsosaa olisi eutanasian puolesta, mutta ainakin toistaiseksi aktiivinen eutanasia on laissa rangaistava teko, josta voi saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta.

Ihmisten, ainakin länsimaisten, elinajanodote kasvaa ja pitenevä elämänuramme kosiskelee kuolemattomuuden ihannetta. Kuten Johanna Sumiala, viestinnän tutkija, toteaa: ”Nykyajan selviytymiskeino on pikemminkin se, että kuolemaa torjutaan kaikin keinoin. Sen puolesta puhuu kaikki ruoka- ja terveyshysteria, puhumattakaan botox-villityksestä. Ikuiseen elämään sopii huonosti kuva tavallisesta kuolemasta.”

Mikä on ratkaisu? Kierkegaardin uskon loikka, pelkkä menolippu kielekkeeltä kohti ääretöntä ja sen yli? Kenties näin on, muuhun eivät ihmisen elon rajat taida revetä.

“I wish it need not have happened in my time,” said Frodo.
”So do I,” said Gandalf, ”and so do all who live to see such times. But that is not for them to decide. All we have to decide is what to do with the time that is given us.”
J.R.R. Tolkien

“To the well-organized mind, death is but the next great adventure.”
―J.K. Rowling

”Kuole et kuolemassa, jos elämän lakia seuraat, kahlees’ vain kirpoavat, jumaluus osasi on. ”-Pythagoras

Kategoria(t): Aforismit, Arvot, Elokuvat, Kärsimys, Kulttuurit, Kuolema, Kyseenalaistaminen, Länsimaisuus, Maailma, Mieli, Tiedostaminen, Tutkimukset, Zen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

28 + = 38